No se oli oikeestaan eilises hauskaa ku Ojamolla sitte Meri nous samaan dösään. Olin iha wooou siistii. Se vaa kovaan ääneen siel ku näki mut; "PERKELE!" ;D Sitten siinä matkalla vaihdeltiin kuulumisia ja näin. Mä jäin Lohjalla ja tallustelin siitä Aleksille =)
Kui nolo voi olla, illalla ku Aleksi saatto mua ni tottaha toki mä kaaduin siinä, liukasta ku oli. Ei siinä vielä mitään, mut sitte mä olin kävelly jo yksii portaita alaspäin ku Aleksi sano et se lähtis siitä takas kotiinpäi. Sit juoksin ne portaat takas ylös, hyvästelin Aleksin ja juoksin takas alaspäin. Voitte arvata kai mitä sitten tapahtui? Kyllä, kaaduin siihen vielä komeemmin. Sitte mä nauroin kyyneleet silmissä ja Aleksi päätti lähteä kuitenkin vielä mun kanssa kattomaan etten liukastele enempää xd.
Mitäpä sitten tänään, miten voi fiilikset vaihdella näin vahvasti? Tai siis kun parin päivän takaa tän maanantain aamuun olin ihan angst ja iltapäivällä liikkatunneilla mulla oli kauheen hauskaa ja tunsin onnellisuutta. Otan sen tosin aika normaalisti, iän puolesta. ;D
Mulla on kyllä selkee perusfiilistilanne näinä aikoina kun oon tajunnu kaikenlaista...
Se siitä.
Omnom eikö näytäkki hyvältä? Se oli. Tehtiin tänään iltaruoaks ;)
Se on nachopaistosta, tai mikskä sitä nyt haluukaan sanoa. Siinä oli nachoja, kurkkua, tomaattia, ranskankermaa, jauhelihaa ja sellasta juustokastiketta... ja mitä sinne nyt haluukaan tunkea, ja sitte tosi vähäse aikaa uunis ja bon appètit.
Hyvää tammikuun viimeistä kokonaista viikkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti